"Joko viikset tai minä", hän tapasi aina tuoda mielipiteensä hienovaraisesti esiin, kun ajattelin viiksien kasvattamista ääneen. Nyt kun hän sitten joka tapauksessa lähti, minulla ei ole enää mitään syytä olla kasvattamatta viiksiä. Ei hän kuitenkaan viiksieni takia lähtenyt, vaan sanoi menevänsä johonkin temppeliin istumaan ja tuijottamaan säkkikang-- hetkinen... voi luoja, hän sittenkin lähti näiden viiksien takia, eikö lähtenytkin?
Ja sitten asiaan: nämä ovat aivan hirveät. Vaikka olen yrittänyt kasvattaa niitä vähitellen hienovaraisesti osana muutakin partaa, ne paistavat läpi kuin gammasäteily appelsiininkuoresta. Minä en jaksa. Suunnittelen vetäväni ranteet auki. Vaikka nämä ovat vasta säälittävän lyhyet ja surkeat, minä en kehtaa mennä ihmisten ilmoille.
Auttakaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti